PRE-DEPARTURE

Heissan teille sinne ruudun toiselle puolelle!

Olen vihdoin ja viimein käynyt kaikki Exploriuksen valmennukset, niin pakolliset kuin vapaaehtoisetkin, läpi. Vaikka vain tämä viimeinen oli ainoa pakollinen, suosittelen tulevia vaihtareita ehdottomasti käymään myös vapaaehotoisissa Get Readyissä - joko sitten lähtöodotuksen lievittämiseen tai kätevien tietojen kuunteluun, mulla se oli sopiva sekoitus molempia. 

Mä olin viimeisessä lähtövalmennuksessa, lauantaina 23.5. Olin odottanut sitä päivää kuin kuuta nousevaa heti ilmoittautumisesta lähtien, valmiina kuuntelemaan mitä kaikkea Exploriuksella on sanottavanaan ja innoissani tapaamaan vaihtarichattien kohtalontoverit - joista loppuen lopuksi tapasin vain kaksi.

Ennen tilaisuuden alkua (lue: ennen auditorioon ahtautumista muiden vaihtareiden ja heidän vanhempiensa kanssa) tarjolla oli aamukahvit, hedelmiä ja mehua. Luin siinä samassa Expon mulle antaman kirjekuoren sisällön, joka sisälsi mm. oppilaan ja vanhempien käsikirjat, lentoaikatauluja, kysymyksiä hostperheelle ja soft landing campin ohjelmaa. Olin kyllä aavistellut jo ennen kirjekuoren saamista että lennot ei tule lähtemään siinä iltakuudelta mutta että tuleva 7:45 lähtevä lento kohti Ruotsia? Pakko sanoa, ettei ihan hirveästi houkuttele kun en mikään aamuihminen ole. Toisaalta tieto inhottavasta lentoajankohdasta hälveni kun mun pääkoppaan kantautui tieto siitä, että joku päivä heinäkuun kahdenkymmenenviidennen ja syyskuun viidennen välillä on se päivä, kun mä lähden kohti New Yorkia. 

Lähtövalmennuksessa sivuttiin aika paljon niitä asioita, mitä myös Get Readyssä oli kerrottu. Se oli hyvää kertausta, mutta mua jäi vaan harmittamaan etten älynnyt ottaa minkäänlaisia muistiinpanovälineitä mukaan. Olisi ollut hyvä idea kirjoittaa tärkeimmät asiat, joita ei vihkosissa tai muissa papereissa lue, ylös - tulevat vaihtarit, ottakaa valmennustilaisuuksiin aina mukaan kynä ja vihko!

Viime postauksessa elättelin toivoa että mulle olisi löytynyt edes koulupaikka, josta saisin kuulla lähtövalmennuksessa. No, eipä ollut. Kukaan ei tullut mun luokse kertomaan että hei, sä muutat vuodeksi tuonne. Yhtä epätietoisia sijoituksestaan ollaan siis täälläkin - tosin minä vielä epätietoisempi, hajotin nimittäin puhelimeni johon olen jo odotellut soittoa sijoitustiedoista.. 

Noh, jotta mä nyt saisin edes jotain uutta tehtyä vaihdon eteen, voisin alkaa pikkuhiljaa täytellä viimeisimpiä kouluarvosanojani Cetusan lomakkeisiin ja aloittaa viisumihakemuksen täytön, jonka ohjeet sain viime viikolla (on muuten aivan hepreaa, ennen tuota päivää luulin olevani hyvä englannissa...)! Jotenkin kaikki tämmönen on niin jänskää. 

DAY TRIP TO ESTONIA

Heippa! 

Näin perinteisesti heti tähän alkuun, vaihdon osalta ei ole tapahtunut mitään jänniä. Perhettä ei näy eikä kuulu mutta turhaan taidan panikoida kun mun puhelimeen on tallennettuna vielä päälle kolmekymmentä Exploriuksen USAn oppilasta vailla perhetietojaan. Olisihan se toki helpottavampaa tietää, minne sitä nyt ollaankaan suuntaamassa tän odottelun sijasta, mutta hyvää kannattaa odottaa, eikö?

Koulut onkin jo ihan lopullaan, enää kaksi viikkoa niin meikätyttö kirmaa kesälaitumille ja jättää Suomikoulun taakseen vuodeksi, mikä on ihan hullu ajatus näin koulunpenkillä 11 vuotta istuneen silmin. Tämä lukuvuosi on mennyt ihan älyttömän nopeasti ja mitä muilta vaihtareilta oon kuullut, vaihtovuosi tulee menemään vielä nopeammin. 

Postauksen jujuna mulla oli kertoa vähän meidän äitienpäiväviikonlopun päiväreissusta Viroon, missä olin viimeksi käynyt ysiluokan keväällä, suurinpiirtein näihin samoihin aikoihin. Säät suosi meitä todella hyvin, +18 parhaimmillaan, mutta välillä tuuli kyllä tosi inhottavasti. Meillä oli tälläkin kertaa auto matkassa, niin päästiin kivasti kiertelemään myös satama-alueesta kauempana!

Mä olen niin hämmentynyt tosta Viron hintatasosta että Hesekäynnin jälkeen tokasinkin äidille, että miksi mä en valinnut Viroa kohdemaaksi mun vaihdolle, kun vessakäynti maksoi 10 senttiä Suomen euron kiskurihinnan sijaan ja Hesestä sai kaksi pirtelöä Suomen yhden pirtelön hinnalle - suorittaakohan mikään vaihto-oppilasjärjestö edes vaihtovuosia Viroon?

Me tosiaan lähdettiin matkaan jo aamuseitsemältä laivan aamupalalle, joka oli ainakin mun mielestä myöhemmän buffetin tapaan kyllä pettymys. Vaihtoehtoja molemmissa oli tosi vähän, aamupalan munakokkeli oli mautonta ja jotkut ruokalajeista illan buffetissa oli ihan oudosti maustettuja ja kylmiä. Ehkä mä en vaan osaa syödä noita "hienostuneempia" ruokia vaan mun juttu on sitten se pitsa, jota oon ainakin viime viikolla vetänyt jo ihan kiitettävästi... 

Siellä Viron puolella mua hämmästytti hintatason lisäksi ne talot, mitä nähtiin kun ajettiin kauemmaksi satama-alueesta. Ne oli niin karun näköisiä, vanhoja kerrostaloja, joiden maali oli paikoittain kadonnut kokonaan. Talojen pihat oli asvaltoitu, missään ei näkynyt viheralueita eikä leikkipaikkoja, ei edes yksittäistä keinua tai liukumäkeä. Koko ikänsä täysin erilaisia kerrostaloja katselleena musta tuntui todella oudolta katsoa niitä taloja meidän ajaessa eteenpäin. Siinä niiden talojen asukkaiden elämää miettiessä tuli taas sellanen fiilis, kuinka onnekas sitä onkaan asuessaan Suomessa metsien keskellä omakotitalossa vaihto-oppilasmahdollisuuden kanssa.

Sain muuten viime viikolla tietää mun viisumihaastatteluajan; perjantai 26.6. kello 8:45, muut tuohon aikaan tulevat Expon oppilaat, nostakaapas kättä niin voitaisiin tehdä yhdessä jotain haastattelun jälkeen!

Mun lähtövalmennustilaisuus lähenee tällä hetkellä niin nopeaa, että mua oikeastaan jännittää nyt se enemmän kuin lähtö, hassua. Sinnekkin on enää viisi päivää mun daycounterin mukaan, aika kuluu ihan supernopeasti. Muistan siihen ilmottautuessa, kuinka älyttömän pitkä aika siihen vielä oli ja nyt mä olen jo laittanut liian aikaiset herätykset lauantaiaamulle! Kunpa vaan tietäis jo myös lähtöpäivän niin voisi siihenkin laittaa daycounteria jonkun summittaisen päivämäärän sijasta. Huokaus. 

Seuraavan kerran kirjottelenkin varmaan lähtövalmennustilaisuudesta ja koska olen parin Expon oppilaan blogista lukenut heidän saaneen tietää koulu- ja/tai perhetietonsa lähtövalmennustilaisuudessa puhelinsoiton sijaan, voin mäkin varmaan elätellä toivoa että mun Expon yhteyshenkilö tulee kesken tapahtuman nykäsemään mua hihasta ja kertoo, missä tuun ensi lukuvuoden elämään?